Tutustumista nicaragualaiseen arkeen
Tiistai 11.6.
Vaikka etenemisemme seuraaviin kaupunkeihin ja maihin estyy toistaiseksi, ja vaikka joudumme luopumaan muutamista kivoista paikoista ehtiäksemme Meksikoon, on upeaa saada asua ja elää nicaragualaisen perheen kanssa. Ainutlaatuinen kokemus ja monta tarinaa kerrottavana.
Aamu alkoi tänää samoissa merkeissä kuin eilenkin. Tänä aamuna hostäitimme ei ollut kotona, joten hänen tytär soitti meille mopotaksin, jolla lähdimme sairaalaan putsaamaan haavoja. Haasteellisen matkasta teki kova rankkasade. Mopotaksi oli kolmipyöräinen kottero, johon me kolme ahtaiduimme kuskin lisäksi eikä seinät meinanneet suojata sateelta. Sillä aikaa kun olimme sairaalassa niin hostsiskomme kävi ostamassa meille kookosöljyä ja uudet vesipullot. Sairaalassa pääsimme sairaanhoitajien lisäksi myös lääkärin juttusille, joka tarkensi hoito-ohjeitamme ja lisäsi antibioottiannostusta. Nyt on taas varmempi olo ja uskomme, että kyllä nämä päivä päivältä paranevat.
Saavuttuamme takaisin kotiin jäimme hengailemaan perheen taloon kovan rankkasateen vuoksi. Aika kuluu täällä todella hitaasti ilman nettiä ja mitään järkevää tekemistä, joten päädyimme piirtämään ja leikkimään muovailuvahalla perheen nuorimman kanssa. Lisäksi pelasimme hyvän tovin Unoa perheen kanssa. Aika kului hyvin lounaaseen asti, minkä jälkeen lepäilimme sängyssä muutaman tunnin ja odottelimme sateen loppumista. Illalla aika kävi jo niin pitkäksi, että päädyimnäme ilomielin vaihtamaan omat lakanamme ja siivoamaan pihamajamme sekä pyykkäämään lisää. Pienen siivousurakkamme jälkeen leikimme taas nuorimman kanssa letittäen hiuksia ja pelaten taas unoa. Käytännössä leikimme melkein koko päivän neljävuotiaan lapsen kanssa ja illalla hän oli jo ihan ihmeissään keitä oikein olemme. Leikkien lomassa hän kysyi eikö meillä lainkaan ole omaa äitiä 😅 Vaikka perheessä on majoittunut varmaan paljonkin reissaajia, niin harva kuitenkaan on varmaan viettänyt näin paljoa aikaa perheen kanssa. Ensimmäiseen vierailijoita näkee varmaankin aamupalalla, jonka jälkeen touhuavat päivän omia juttuja ja illalla palaavat nukkumaan.
 |
| Paikallinen sairaala |
Elämme täällä kuin paikalliset naiset, huolehtien lapsista ja hoitaen kotityöt. Perheen luona asuessamme olemme oppineet, että koko perhe asuu saman pihan äärellä. Perheellämme on siis kaksi poikaa ja tytär. Tyttären tytär, eli perheen nuorin, asuu äitinsä kanssa täällä, mutta isää emme ole nähneet. Samoin hostveljemme poika asuu jossain äidinsä luona, mutta hostveljemme täällä. Lapset siis asuvat aina vain äidinsä ja hänen perheen luona. Muutenkin perheen miespuolisia näkee harvoin kotona, jolloin naiset hoitavat kaiken ruoanlaiton, pyykkäyksen ja talosta huolehtimisen. Illalla isä ilmestyy pihalle kaverinsa kanssa pelamaa biljardia.
 |
| Pyykinpesuallas |
-Tiinat
