Atitlán-järvi ja San Pedro -tulivuoren valloitus

Sunnuntai 23.6.

Aamuseitsemältä kyytimme saapui ja järkyttyimme, kun rinkat heitettiin minibussin katolle ilman mitään kiinnitystä. Saimme jännittää Antiguan mukulakivikaduilla kenen rinkka putoaa ekana tai iskeekö rankkasade. Mutta onneksi ne lopulta sidottiin kunnolla, kun kaikki matkustajat olivat kyydissä. Matka Atitlán-järvelle kesti kolme tuntia.

Hotellimme sijaitsi Panajachelissa, joka on yksi 11 Atitlán-järven ympärillä olevista kylistä. Lisäksi järveä ympäröi kolme tulivuorta ja nämä maisemat hurmasivat meidät heti. Fiilistä kuitenkin vähän pilasi se, että kylässä oli paljon turistikojuja ja koko ajan joku yritti myydä jotain. Syötiin 4 eurolla tuoretta kalaa lounaaksi, jonka jälkeen fiilisteltiin maisemia ja chillailtiin hotellilla. Illalla käytiin vielä pizzalla.

Maanantai 24.6.

Herättiin jo aamukuudelta, koska tänään mentäisiin valloittamaan järven toisella puolella sijaitseva San Pedron tulivuori. Aloitus kuitenkin viivästyi, koska emme lukuisista yrityksistä huolimatta saaneet nostettua rahaa automaatista. Meillä ei ollut paikallista valuuttaa ja täällä kylässä se on välttämätöntä. Hankalaa tästä teki se, että automaatissa oli lukuisia eri valintavaihtoehtoja. Neljän automaatin, kahden kortin ja eri näppäilykombinaatioiden jälkeen saimme vihdoin rahaa. Ja samalla oltiin vahingossa löydetty iso supermarketti, jossa tehtiin samalla eväsostokset. Tässä vaiheessa kello olikin jo kahdeksan, joten päätettiin jäädä hotellin aamupalalle syömään lettuja. Lopulta ehdittiin puoli 10 lähetevään veneeseen. Täällä on erittäin toimiva julkinen vesibussiliikenne. Yksi lippu maksaa noin 3 euroa.

Saavuttuamme San Pedron kylään otettiin mopotaksi patikointipolun sisäänpääsylle. Oppaat varoittivat heti, että tulivuorella on ollut vaarallisia aseistettuja bandiitteja, jonka vuoksi emme saisi kiivetä kuin puoleen väliin asti. Emme säikähtäneet tästä, koska olimme lukeneet jo aikaisemmin netistä, että aseistetut ryöstöt olivat olleet iso ongelma koko vuoden ajan. Sen takia oltiin myös varauduttu eikä meillä ollut mitään arvotavaroita mukana lukuunottamatta rahaa tasan pääsymaksun ja laivamatkan verran sekä yksi piilotettu puhelin valokuvausta varten. Mukaamme lähti paikallinen opas isolla viidakkoveitsellä varustettuna. Opas kuului pääsymaksun hintaan, joka oli 12 €/hlö. Matkan varrella oli kahvi- ja avokadoviljelmiä sekä opas kertoi mielenkiintoisia juttuja lääke- ja ruokakasveista. Lisäksi saatiin opetella muutama lause paikallista maya-kieltä, sillä puolet Guatemalan väestöstä kuuluu eri maya-ryhmiin. 

20 minuuttia ennen vuoren puolessa välissä olevaa näköalatasannetta, matkaan liittyi kaksi aseistautunutta poliisia turvaamaan loppumatkaamme. Puolen välin näköalatasanteella meitä odotti hurja keinu sekä upeat maisemat. Poliisit naureskelivat vieressä ja saivat viihdettä työpäiväänsä, kun vuorotellen uskaltauduttiin keinumaan. Keinumisen lisäksi syötiin eväät ja otettiin valokuvia. Pieni tauko tuli tarpeeseen kahden tunnin hikisen kiipeämisen jälkeen jyrkkää kivikkoista polkua pitkin. Alas tultiin paljon nopeammin, mutta sekin kävi hyvästä treenistä. Ihmeteltiin matkan aikana moneen kertaan keski-ikäisen oppaamme kevyttä ja nopeaa askellusta, koska jouduimme monta kertaa pyytämään häntä hidastamaan tahtia.

Patikoinnin jäkeen palattiin takaisin San Pedron kylään lounalle, jonka jälkeen otettiin vene takaisin Panajacheliin. Neljältä oltiin takaisin hotellilla ja seiskalta lähdettiin illalliselle. Meidän oleskelun aikana täällä on vietetty jotain paikallista juhlaa, minkä takia silloin tällöin kaduilla räjäytetään papatteja ja ilotulitusraketteja. Illallisenkin aikana ravintolan ohi meni koristeltujen autojen kulkue, joita viittoihin pukeutuneet paikalliset hurrasivat. Lisäksi papatit räjähtelivät niin että tärykalvot soivat ja ikkunalasit helisivät. Tämä vaikutti meistä todella vaaralliselta kapeilla ihmisten täyttämillä kaduilla. 

Tämän päivän tulivuorikipuamisen ja edellisen yön lyhyiden yöunien jälkeen uni maistui. Huomenna matka jatkuu!

-Tiinat