Tiinat reissaa

Perjantai 14.6. Aamulla pakattiin rinkat ja aamupalan jälkeen tilattiin mopotaksi. Tänään on vihdoin aika jatkaa matkaa. Ensin suuntasimme kuitenkin perinteiseen tapaan sairaalaan puhdistamaan haavat. Rinkat jätimme siksi aikaa hostveljen toimistolle ferryn lähelle. Harmittelimme kotona, että paikalla oli vain hostäitimme eikä saatu jättää hyvästejä muulle perheelle. Lopulta kuitenkin satamassa törmättiin vahingossa kaikkiin mahdollisiin tuttuihin: hostsiskoon, perheen nuorimmaiseen, hostveljeen, mopovuokraaja Davidiin sekä vielä eilen tapaamaamme kaveriin Robinsoniin. Pääsimme lopulta vielä kiittämään kaikkia ja hyvästelemään heidät. Saaren suurin kylä on kyllä uskomattoman pieni. Nicaragualainen hostäitimme Mopotaksi Lauttamatkalla mietimme, kuinka ihastuneita olemme tähän paikalliseen kulttuuriin, sosiaalisuuteen ja ystävällisyyteen. Tuntemattomat ihmiset tulevat juttelemaan, kaikki ovat hyvin nauravaisia ja tunsimme muutenkin itsemme heti todella tervetulleiksi. ...

Torstai 13.6 . Eilisestä ei kirjoitettukaan omaa postausta, joten lyhyesti ensin siitä. Perus aamurutiiniemme, aamupalan ja sairaalareissun, jälkeen pakkasimme rinkat ja jatkoimme matkaa. Noh, ei oikeasti. Vain pihan toiselle puolelle treehouseen, pois tulevien amerikkalaisten turistien tieltä, sillä he tarvitsisivat isomman pihamajan. Muuttoa lukuunottamatta eilinen oli ihan järkyttävän tylsä päivä. Tylsyyteen kuoleminen saa ihan uudet ulottuvuudet täällä. Mutta tähän päivään. Kolme makoilupäivää tekemättä yhtään mitään, saivat meidät tänään aamupalalla haaveilemaan niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin ruokakaupassa käynnistä sairaalareissun yhteydessä. Antiseptisen rasvan käyttö, joka pitää haavat kosteina ja "märkivinä", on estänyt kaiken liikkumisen ja vaatteiden käytön. Nyt kuitenkin suunnittelimme, että sairaalan puhdistuksen jälkeen peittämme suurimman osan haavoista vaatteilla ja jättämme antiseptisen rasvan myöhemmäksi, jotta voisimme jäädä hetkeksi kes...

Maanantai 10.6. Aamulla herättiin molemmat jo kuudelta. Yöllä heräiltiin kipuun, rankkasateeseen sekä mangojen pudotessa räjähdysmäisesti peltikattoomme. Yö oli muutenkin vähän haastava, koska kummallakin oli yksi ainut asento, jossa oli mahdollista nukkua kaikkien ihovaurioiden vuoksi. Vaikka kello oli vasta kuusi ajattelimme, että voisimme nousta jo ja kävellä alas rantaan netin ääreen, jotta voisimme kertoa koti-Suomeen eilisistä epäonnekkaista tapahtumista. Tämän jäljeen menimme aamupalalle, jossa pohdimme hostperheemme kanssa mitä tekisimme tänään haavoillemme. Vaihtoehtona oli käydä uudelleen paikallisessa sairaalassa puhdistamassa haavat tai että puhdistaisimme ne itse apteekin välineillä. Lopulta lähdimme kuitenkin sairaalaan. Sairaalassa olimme taas paikallisille surkuhupaisa nähtävyys. Pääsimme heti hoitohuoneeseen, jossa haavamme putsattiin ja laitettiin kirvelevää antiseptistä voidetta. Hoito-ohjeiksi saimme, että haavat tulisi pitää avoinna ilman siteitä ja rasvaakin l...

Sunnuntai 9.6. Aloitettiin päivä perheen äidin valmistamalla aamupalalla. Hän oli tehnyt meille lettuja sekä hedelmälautasen kahvin kera. Se oli todella herkullinen. Puoli ysiltä mopovuokraaja David saapui meidän pihaan skootterin kanssa, jonka vuokraisimme täksi päiväksi. Tarkoituksena oli kiertää koko Ometepen saari skootterille kruisaillen. Lähdettiin huristelemaan saarta ympäri. Saari koostuu kahdesta tulivuoresta ja on 8-mallinen. Pääsaarella, jossa isommat kylät ja perhemajoituksemme sijaitsee, tie on päällystettyä maantietä. Toisella "saarella" on vain kuoppainen hiekkatie ja satunnaisia hökkeleitä. Meillä oli upea ilma ajella ja ihastella Ometepen asutusta sekä kauniita maisemia. Reilun parin tunnin ajelun jälkeen olimme selviytyneet kivikkoisista, mutkittelevista kuppateistä ja olimme vihdoin saaren toisella puolella. Edessä oli suoraa tasaista hiekkatietä, jota ajoimme silti maltillisesti 20 km tuntivauhdilla. Jotain kuitenkin tapahtui, sillä sk...