Tiinat reissaa

Tiistai 18.6. Shuttle-bussimme saapui kerrankin täysin täsmällisesti kello kahdelta yöllä. Hypättiin kyytiin ja saatiin kuulla, että olemme yön ainoat asiakkaat. Saimme siis koko minibussin itsellemme ja yksityisen kyydin, joka normaalisti maksaisi 100 dollaria. Heittäydyimme penkkiriveille koko pituuttamme puettuamme pitkät housut ja hupparit päälle, sillä autossa oli taas hyvä ilmastointi. Onneksi sentään sitä sai tällä kertaa säätää itse oman maun mukaan. Parin tunnin ajelun jälkeen saavuimme Hondurasin rajalle. Raja-asiat sujuivat todella näppärästi, eikä ollut yhtään ruuhkaa. Poistuminen Nicaraguasta kustansi 7 dollaria (6,3€) ja meno Hondurasiin 3 dollaria (2,7€). Näiden jälkeen päät uudelleen tyynyyn ja seuraavat 3 tuntia ajoa Hondurasin läpi. Honduras on tällä hetkellä tunnettu aseellisista ryöstöistä ja mellakoista, kuten Nicaraguakin, joten meitä hieman jännitti yöbussi Hondurasin läpi. Olimme piilottaneet rahojamme mm. urheilurintsikoiden toppausten sisään, kengänpohj...

Maanantai 17.6. Aloitettiin päivä perinteisellä nicaragualaisella aamupalalla eli riisiä, papuja ja kananmunaa. Tolmusellakin olo oli yön aikana jo vähän parantunut. Päätettiin kuitenkin viettää aamupäivä hostellilla ja suunnittella, miten pääsisimme siirtymään huomenna El Salvadorin pääkaupunkiin San Salvadoriin. Löysimme netistä, että Ticabussilla pääsee näppärästi ja hinta on 40 euroa. Tämä on sama bussifirma, jolla matkustimme Panamasta Costa Ricaan. Puolilta päivin päätimme suunnata ostamaan liput, mutta ajattelimme, että varmistamme vielä hostellin henkilökunnalta näkemyksen, miten tämä väli kannattaisi taittaa. Hostellin työntekijä kertoi, että ehdottomasti paras ja halvin keino päästä El Salvadoriin olisi mennä shuttle-bussilla yöllä. Shuttle on minibussi, joka kuljettaisi meidät ovelta ovelle 22 eurolla/hlö. Lähtö olisi puolilta öin ja matka-aika noin 10h. Tiedusteltiin myös turvallisuustilannetta, että onko yöbussi Hondurasin läpi järkevä vaihtoehto, mutta työntekijä oli s...

Sunnuntai 16.6 . Aamulla Tolmunen heräsi pahaan oloon. Pieni etova olo oli ollut jo illasta asti, mutta nyt ei enää naurattanut. Edessä olisi matkustuspäivä Leoniin, joten ei muuta kuin tsemppivaihde päälle ja kohti bussiasemaa, josta lähtisi minivan Managuaan. Netissä oli todella hyvät ja yksityiskohtaiset ohjeet, miten päästä minivaneillä Leoniin, joten mitään ongelmia sen suhteen ei ollut. Lisäksi meillä kävi tuuri, sillä Granadan päässä minivan  lähti heti ja Managuassa autoa vaihtaessa jouduimme odottamaan vain 10 minuuttia. Matka Granadasta Managuaan kesti tasan tunnin ja matka oli erikoinen. Vanin kyljessähän ei lukenut määränpäätä, joten apupoika huuteli kurkku suorana koko matkan kadulla seisoskeleville mahdollisille asiakkaille. Jos joku halusi kyytiin, auto hidasti ja oli nopeasti hypättävä sisään. Ensimmäinen etappi sujui siis hyvin ja vaikka ilmastointia ei ollut, toimi avoimet ikkunat todella hyvänä viilentäjänä. Tämä ensimmäinen etappi kustansi 0,9 € /hlö. Pa...

Lauantai 15.6 . Hostellin aamupalan jälkeen suuntasimme Granadan kaduille pyörimään. Tosin ensimmäinen etappi oli etsiä apteekki, josta saisimme ostettua lisää antibiotteja. Pyörimme tovin keskuspuistossa ja suuntasimme lopulta suklaamuseoon, josta varasimme parin tunnin päähän suklaakurssin. Samalla saimme ilmaisen kierroksen museossa, joka oli ihanan pirteä ja omaperäinen. Oli laulua, tanssia, liikettä ja maistiaisia. Maistoimme mm. suklaateetä, kaakaopapuja ja minttusuklaaviinaa. Ennen suklaakurssin alkua vaeltelimme vielä pitkin Granadan katuja ihastellen niin kirkkaan kuin pastellin värisiä taloja. Granada on yksi Nicaraguan vanhimmista kaupungeista ja monet  alkuperäiset koloniaaliset rakennukset värittävät kaupugin katuja. Toki kaupungista huomaa myös sen, että kadut ja monet julkisivut ovat todella huonossa kunnossa ja kaikkialla on likaista. Meillä oli vähän huonoa tuuria ruokapaikan suhteen, sillä kaksi ensimmäistä etukäteen katsomaamme paikkaa oliva...

Perjantai 14.6. Aamulla pakattiin rinkat ja aamupalan jälkeen tilattiin mopotaksi. Tänään on vihdoin aika jatkaa matkaa. Ensin suuntasimme kuitenkin perinteiseen tapaan sairaalaan puhdistamaan haavat. Rinkat jätimme siksi aikaa hostveljen toimistolle ferryn lähelle. Harmittelimme kotona, että paikalla oli vain hostäitimme eikä saatu jättää hyvästejä muulle perheelle. Lopulta kuitenkin satamassa törmättiin vahingossa kaikkiin mahdollisiin tuttuihin: hostsiskoon, perheen nuorimmaiseen, hostveljeen, mopovuokraaja Davidiin sekä vielä eilen tapaamaamme kaveriin Robinsoniin. Pääsimme lopulta vielä kiittämään kaikkia ja hyvästelemään heidät. Saaren suurin kylä on kyllä uskomattoman pieni. Nicaragualainen hostäitimme Mopotaksi Lauttamatkalla mietimme, kuinka ihastuneita olemme tähän paikalliseen kulttuuriin, sosiaalisuuteen ja ystävällisyyteen. Tuntemattomat ihmiset tulevat juttelemaan, kaikki ovat hyvin nauravaisia ja tunsimme muutenkin itsemme heti todella tervetulleiksi. ...

Torstai 13.6 . Eilisestä ei kirjoitettukaan omaa postausta, joten lyhyesti ensin siitä. Perus aamurutiiniemme, aamupalan ja sairaalareissun, jälkeen pakkasimme rinkat ja jatkoimme matkaa. Noh, ei oikeasti. Vain pihan toiselle puolelle treehouseen, pois tulevien amerikkalaisten turistien tieltä, sillä he tarvitsisivat isomman pihamajan. Muuttoa lukuunottamatta eilinen oli ihan järkyttävän tylsä päivä. Tylsyyteen kuoleminen saa ihan uudet ulottuvuudet täällä. Mutta tähän päivään. Kolme makoilupäivää tekemättä yhtään mitään, saivat meidät tänään aamupalalla haaveilemaan niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin ruokakaupassa käynnistä sairaalareissun yhteydessä. Antiseptisen rasvan käyttö, joka pitää haavat kosteina ja "märkivinä", on estänyt kaiken liikkumisen ja vaatteiden käytön. Nyt kuitenkin suunnittelimme, että sairaalan puhdistuksen jälkeen peittämme suurimman osan haavoista vaatteilla ja jättämme antiseptisen rasvan myöhemmäksi, jotta voisimme jäädä hetkeksi kes...

Maanantai 10.6. Aamulla herättiin molemmat jo kuudelta. Yöllä heräiltiin kipuun, rankkasateeseen sekä mangojen pudotessa räjähdysmäisesti peltikattoomme. Yö oli muutenkin vähän haastava, koska kummallakin oli yksi ainut asento, jossa oli mahdollista nukkua kaikkien ihovaurioiden vuoksi. Vaikka kello oli vasta kuusi ajattelimme, että voisimme nousta jo ja kävellä alas rantaan netin ääreen, jotta voisimme kertoa koti-Suomeen eilisistä epäonnekkaista tapahtumista. Tämän jäljeen menimme aamupalalle, jossa pohdimme hostperheemme kanssa mitä tekisimme tänään haavoillemme. Vaihtoehtona oli käydä uudelleen paikallisessa sairaalassa puhdistamassa haavat tai että puhdistaisimme ne itse apteekin välineillä. Lopulta lähdimme kuitenkin sairaalaan. Sairaalassa olimme taas paikallisille surkuhupaisa nähtävyys. Pääsimme heti hoitohuoneeseen, jossa haavamme putsattiin ja laitettiin kirvelevää antiseptistä voidetta. Hoito-ohjeiksi saimme, että haavat tulisi pitää avoinna ilman siteitä ja rasvaakin l...

Siitä on reilu vuosi aikaa, kun alettiin ensimmäisen kerran puhua yhteisestä Väli-Amerikan reppureissusta. Tässä sitä nyt ollaan rinkka pakattuna ja pikkuhiljaa alkaa jännitys nousta! Ollaan varattu lennot Helsingistä Panama Cityyn ja takaisin Helsinkiin Meksikon Cancunista. Reilu viisi viikkoa on siis aikaa seikkailla Panamasta Meksikoon. Alustavasti tavoitteena on Panaman ja Meksikon lisäksi käydä Costa Ricassa, Nicaraguassa, Hondurasissa, El Salvadorissa, Guatemalassa ja Belizessä. Välietapiksi ollaan sovittu kolmen viikon päähän Guatemala City, jossa mukaan liittyy lisää matkaseuraa. Huomenna suunnataan Frankfurtin kautta kohti Panama Cityä, johon ollaan varattu majoitus kolmeksi ensimmäiseksi yöksi. Sen jälkeen tarkat reittisuunnitelmat ja majapaikkojen varaukset tehdään lennosta reissun varrella. Saa nähdä saadaanko tänä yönä lainkaan unta. Herätyskello soi klo 3:50 ja lennon lähtöön on aikaa enää alle 9 tuntia! Terkuin, Tiinat