Matka Leoniin

Sunnuntai 16.6.

Aamulla Tolmunen heräsi pahaan oloon. Pieni etova olo oli ollut jo illasta asti, mutta nyt ei enää naurattanut. Edessä olisi matkustuspäivä Leoniin, joten ei muuta kuin tsemppivaihde päälle ja kohti bussiasemaa, josta lähtisi minivan Managuaan. Netissä oli todella hyvät ja yksityiskohtaiset ohjeet, miten päästä minivaneillä Leoniin, joten mitään ongelmia sen suhteen ei ollut. Lisäksi meillä kävi tuuri, sillä Granadan päässä minivan lähti heti ja Managuassa autoa vaihtaessa jouduimme odottamaan vain 10 minuuttia.

Matka Granadasta Managuaan kesti tasan tunnin ja matka oli erikoinen. Vanin kyljessähän ei lukenut määränpäätä, joten apupoika huuteli kurkku suorana koko matkan kadulla seisoskeleville mahdollisille asiakkaille. Jos joku halusi kyytiin, auto hidasti ja oli nopeasti hypättävä sisään. Ensimmäinen etappi sujui siis hyvin ja vaikka ilmastointia ei ollut, toimi avoimet ikkunat todella hyvänä viilentäjänä. Tämä ensimmäinen etappi kustansi 0,9 € /hlö. Paikallisbussi olisi ollut vieläkin halvempi, mutta matka-aika olisi ollut huomattavasti pidempi. 

Seuraava etappi Managuasta Leoniin kesti 1,5 tuntia. Tämä matka maksoi 1,90 €/ hlö. Tässä vaiheessa Tolmusen olo alkoi kuitenkin huonontua ja matka menikin rajujen pahanolon aaltojen ravistellessa kehoa ja oksennusta pidätellen. Perille päästyämme Leonissa oli 33 astetta ja jollain ilveellä saimme taaperrettua kilometrin hostellillemme Hostal Volcanoon kuumassa ja meluisassa kaupungissa. Onneksi kello löi juuri 12 ja sisäänkirjautuminen oli mahdollista. Tolmunen teki pitkään kuolemaa vessassa, jonka jälkeen Mänty lähti kauppaan hakemaan appelsiinimehua ja vettä hänelle nesteytykseksi. Tolmunen jäi nukkumaan hostelliin, Männyn lähtiessä ravintolaan syömään ja hieman tutustumaan kaupunkiin. Hirveää tästä tekee tämä kuumuus ja ettei huoneissa ole ilmastointia, pelkkä tuuletin. Näin on ollut kaikissa Nicaraguan hostelleissa ja majapaikoissa. Tänään olisi myös Tolmusen tikkienpoistopäivä, joten saa nähdä selvitäänkö vielä illalla sairaalaan.

Yksinäinen lounashetki

Mänty tuli takaisin parin tunnin kiertelyn jälkeen. Vaikka sunnuntain takia täällä on kaikki ravintolat ja monet kahvilat kiinni, hän oli löytänyt sapuskaa. Hän oli ehtinyt myös pyöriä kaduilla ihastelemassa jälleen värikkäitä koloniaalisia taloja ja sekä Leonin suurta katedraalia, painostavasta kuumuudesta huolimatta. Ennen pimeän tuloa Tolmusen olo oli alkanut jo parantua ja hän päätti tsempata ja lähteä sairaalaan, sillä hän halusi tikit pois. Lähdettiin siis taapertamaan hissukseen kilometrin päässä sijaitsevaan julkiseen sairaalaan. Mänty oli onneksi minivanisdä jutellut koko matkan ajan paikallisen Leonissa asuvan miehen kanssa, ja selvittänyt samalla häneltä mihin sairaalaan meidän kannattaisi mennä. Löydettiin näin Leonin julkinen sairaala ilman kummempia etsintöjä. Matka sairaalalle oli hieman tuskainen, mutta selvittiin. Perillä pääsimme heti tapaamaan polveen erikoistunutta ortopediä, joka yllättäen sanoikin, ettei halua vielä poistaa tikkejä. Haava on kuulemma niin liikkuvassa kohdassa polvea, että uudelleen avautuminen on suuri riski. Lääkäri oli mukava ja palvelu jälleen ystävällistä ja asiantuntevaa. Tikkejä tulisi pitää vielä viikko, joten lääkäri kirjoitti meille Guatemalan sairaalaa varten seuraavalle lääkärille ohjeet. Guatemalan julkinen sairaala toimii kuulemma kuten Nicaraguassakin.

Lääkärin jälkeen kävimme vielä kaupassa hakemassa Männylle iltapalaa ja loppuilta meni hostellilla. Meillä kävi hauska tuuri hostellin suhteen, että bookingin kautta paikan superior-perhehuone oli halvempi kuin normaalit, joten meillä on onneksi molemmilla omat parisängyt ja rinkoillekin vielä oma. Tämän päivän kokemusten jälkeen pitää kyllä olla reippaasti tarkempi sen suhteen mitä syö ja juo. Onhan vastustuskykymme antibiottikuurin jälkeen aivan nollassa. Tolmusella nimittäin meinaa usko loppua, kun joka sunnuntai tulee jotain vastoinkäymisiä. Hämmästelemme usein, kuinka mielettömän siistejä juttuja on tapahtunut kuluvien 2 viikon aikana. Mutta myös kuinka pitkiltä ja epäonnekkailta viikot ovat tuntuneet. Tuntuu kuin olisimme olleet reissussa jo kuukausia, kun on tapahtunut niin paljon.

-Tiinat