Granada

Lauantai 15.6.

Hostellin aamupalan jälkeen suuntasimme Granadan kaduille pyörimään. Tosin ensimmäinen etappi oli etsiä apteekki, josta saisimme ostettua lisää antibiotteja. Pyörimme tovin keskuspuistossa ja suuntasimme lopulta suklaamuseoon, josta varasimme parin tunnin päähän suklaakurssin. Samalla saimme ilmaisen kierroksen museossa, joka oli ihanan pirteä ja omaperäinen. Oli laulua, tanssia, liikettä ja maistiaisia. Maistoimme mm. suklaateetä, kaakaopapuja ja minttusuklaaviinaa.

Ennen suklaakurssin alkua vaeltelimme vielä pitkin Granadan katuja ihastellen niin kirkkaan kuin pastellin värisiä taloja. Granada on yksi Nicaraguan vanhimmista kaupungeista ja monet  alkuperäiset koloniaaliset rakennukset värittävät kaupugin katuja. Toki kaupungista huomaa myös sen, että kadut ja monet julkisivut ovat todella huonossa kunnossa ja kaikkialla on likaista.

Meillä oli vähän huonoa tuuria ruokapaikan suhteen, sillä kaksi ensimmäistä etukäteen katsomaamme paikkaa olivat jostain syystä kiinni. Lopulta kuitenkin päädyimme Tito's ravintolaan, joka osoittautui oikein positiivikseksi yllätykseksi. Paikassa kävi paljon myös paikallisia, mikä on aina hyvä merkki. Otimme lounaslistalta 2,5 eurolla kanaa, johon kuului riisiä, pastaa, papuja, salaatti ja banaanilastuja. Kylkeen vielä 50 sentillä jääteet.

Ruoan jälkeen olikin aika kiiruhtaa kurssille. Puettuamme essut ja myssyt aloitimme paistamalla kaakaopapuja. Tämän jälkeen niitä jäähdyteltiin pyöritellen käsillä pöytää vasten, jonka jälkeen ne pystyi kuorimaan mortteliin jauhettavaksi. Kaakaopapuja piti jauhaa 10 minuuttia, jotta saimme niistä riittävän hyvää jauhoa. Ensimmäiseksi valmistimme mayojen perinteistä kaakaojuomaa, johon tuli jauhamiemme kaakaopapujen lisäksi vettä, kanelia, hunajaa, vaniljaa ja chiliä. Olipa herkullista! Lisäksi teimme toista herkullista maitokaakaota, johon saimme lisätä suklaata ja sokeria oman maun mukaan. Kurssin kohokohta oli kuitenkin oman suklaalevyn valmistaminen. Saimme molemmat tehdä omat levyt kahdella haluamallamme täytteellä. Päätimme maustaa toisen chilillä ja kookoksella, sekä toisen manteleilla ja merisuolalla.

Kurssille ei osallistunut meidän lisäksi muita, joten juttelimme kokkailuidemme aikana paljon kurssin ohjaajan kanssa. Hän oli 18-vuotias espanjalainen poika, joka oli muuttanut tänne nicaragualaisten vanhempien mukana. Nyt hän takaisin Eurooppaan työn, matkustelun ja paremman elämän toivossa. Mutta unelma tuntuu haastava, koska hänen viikkopalkkansa on vain 30 dollaria (noin 100 €/kk). Tuntui järkyttävältä, sillä me tuhlasimme molemmat melkein koko hänen viikkopalkkansa verran tähän kurssiin hetken mielijohteesta. Hän oli kuitenkin tyytyväinen siitä, että hänellä oli töitä ja muutenkin hänen asenteensa oli ihailtavan positiivinen.

Päivän kävelyiden ja sulkaakurssilla seisoskelu jälkeen jalat olivat taas aivan puhki, joten jäimme istuskelemaan pariksi tunniksi suklaamuseon kahvioon. Tämä aika oli kuitenkin tuottelias, sillä selvitimme, miten pääsemme huomenna Managuan kautta Leoniin sekä varasimme hostellin kahdeksi yöksi. Illan hämärtyessä matkalla takaisin hostellille kävimme kaupan kautta ostamassa iltapalaksi jugurttia ja granolaa. Ilta kului blogia kirjoitellen ja itsetehtyä suklaata maistellen.

-Tiinat