Matka Granadaan

-
Perjantai 14.6.

Aamulla pakattiin rinkat ja aamupalan jälkeen tilattiin mopotaksi. Tänään on vihdoin aika jatkaa matkaa. Ensin suuntasimme kuitenkin perinteiseen tapaan sairaalaan puhdistamaan haavat. Rinkat jätimme siksi aikaa hostveljen toimistolle ferryn lähelle. Harmittelimme kotona, että paikalla oli vain hostäitimme eikä saatu jättää hyvästejä muulle perheelle. Lopulta kuitenkin satamassa törmättiin vahingossa kaikkiin mahdollisiin tuttuihin: hostsiskoon, perheen nuorimmaiseen, hostveljeen, mopovuokraaja Davidiin sekä vielä eilen tapaamaamme kaveriin Robinsoniin. Pääsimme lopulta vielä kiittämään kaikkia ja hyvästelemään heidät. Saaren suurin kylä on kyllä uskomattoman pieni.

Nicaragualainen hostäitimme

Mopotaksi

Lauttamatkalla mietimme, kuinka ihastuneita olemme tähän paikalliseen kulttuuriin, sosiaalisuuteen ja ystävällisyyteen. Tuntemattomat ihmiset tulevat juttelemaan, kaikki ovat hyvin nauravaisia ja tunsimme muutenkin itsemme heti todella tervetulleiksi. Vaikka Ometepessa ei saatukaan nähdä niitä asioita, joita oli tarkoitus, niin saari jätti ihanat pysyvät muistot meidän mieleen.


Lauttamatkan jälkeen hypättiin taksiin ja meidän oli tarkoitus mennä viereiseen kaupunkiin Rivasiin (n. 6 km), josta jatkaisimme Granadaan. Satamassa selvisi, että seuraava bussi lähtisi Rivasista Granadaan vasta 2,5 tunnin päästä. Matkalla ehdotti, että voisi heittää meidät suoraan Granadaan 30 dollarilla. Kieltäydymme tästä tarjouksesta, mutta muutaman minuutin pohdinnan jälkeen totesimme, ettei se olisi ollenkaan tyhmempi investointi. Jos hurauttaisimme suoraan sinne, olisimme rentoutumassa hostellissa jo ennen kuin bussi olisi edes lähdössä. Lisäksi hikinen ja pomppuinen chicken bussi ei meitä rampoja houkutellut. Eikä Mänty pysty edelleenkään istumaan kunnolla haavojensa vuoksi. Mentiin siis terveys ja mukavuus edellä ja maksettiin vähän enemmän tästä matkasta. Mutta kyllä oli sen arvoista!

Granadassa suunnattiin heti päivälliselle, ja muuten ilta meni levätessä hostellilla. Hostelli oli nimeltään Hostal Los Octavianos, ja se vaikutti erittäin viihtyisältä. Aikaan ei tarvinnut enää huitoa hyttysiä ja kärpäsiä, joka oli arkipäivää Ometepen saarella. Siellä perheen asunnossa seinät eivät yltäneet kattoon asti, joten asunnoissa oli milloin mitäkin ötököitä. Nyt matkustuspäivä tuntuu melko paljon jaloissa, vaikka ei paljoa käveltykään. Vielä ei olla ihan elämämme kunnossa.


Hintataso Ometepen saarella:
- Ferry 1,3 € (+0,9 € vero turisteille saarelle saapuessa) 
- Kotimajoitus 12 €/ huone/ yö (sis. aamiainen) 
- Ruoka 4,5-6 €
- Olut 1€
- Skootterivuokra 22 €/pv
- Parin km matka mopotaksilla 1,30 € 

-Tiinat
Sijainti: Ometepe, Nicaragua

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Toinen päivä Antiguassa

-
Kuva
Lauantai 22.6. Lähdettiin heti aamupalan jälkeen kohti kukkulalla sijaitsevaa sairaalaa. Tänään olisi viimein aika poistaa Tolmusen tikit. Ilma oli aamulla erittäin raikas, joten päätettiin ottaa matka lenkkeilyn näkökulmasta ja hölkättiin vajaa 2km matka sairaalalle. Hotellin henkilökunnan mukaan meidän olisi ehdottomasti otettava bussi, sillä heidän mukaan nouseva reitti olisi liian rankka käveltäväksi. Mutta onneksi ei kuunneltu häntä. Sairaalassa kaikki sujui taas erittäin helposti; 10 minuuttia sisäänastumisesta tikit olivat jo pois ja lähdettiin talsimaan mäkeä takaisin alas. Vaaleista hiuksista oli tällä kertaa hyötyä, sillä taidettiin päästä jonon ohi. Nuori mies kävi kertomassa meille ensin aulassa, että meiän pitää odottaa "arviointihuoneeseen", jonka jälkeen sieltä ohjattaisiin meidät eteenpäin. Mutta muutaman minuutin päästä hän palasi takaisin ja totesi, että hän voisi sittenkin ottaa meidät jo hoitaakseen, mikäli kyse oli vain tikkien poistosta. Olipa siis nop...
Lue lisää

Ensimmäinen ilta Ometepen saarella Nicaraguassa

-
Kuva
Lauantai 8.6. Vähän puoli viiden jälkeen saavuimme Ometepen saarelle. Meillä on täällä Nicaraguassa perhemajoitus, joka maksaa vain 12 per yö sisältäen perheen äidin valmistaman aamupalan. Varattiin se Bookingin kautta ja se löytyy nimellä Cabañas Privadas Dilany. Perheellä on tapana hakea majoittuvat henkilöt aina lautalta, joten meitäkin vastassa oli nuori mies meidän nimikyltin kanssa. Ei oltu osattu kertoa tarkkaa saapumisaikaa kuin vasta muutaman tuntia aikaisemmin ja sekin oli hyvin epätarkka noin arvio riippuen busseista ja lautoista. Jälkikäteen kuultiin, että nuori mies oli odotellut meitä melkein päivän jokaisella lautalla. Hän ei ollut siitä kuitenkaan moksiskaan, kuului ilmeisesti tämän hostellin/perheen tapoihin. Poika oli nimeltää David ja hän oli ns. perheen yhteyshenkilö, joka vuokrasi mopoja perheessä majoittuville matkailijoille. Hän kyseli heti illan suunnitelmistamme ja että halutaanko lähteä tänään juhlimaan, mutta ei uskallettu luvata vielä mitään. Oltiin m...
Lue lisää

Haavojen parantelua

-
Kuva
Maanantai 10.6. Aamulla herättiin molemmat jo kuudelta. Yöllä heräiltiin kipuun, rankkasateeseen sekä mangojen pudotessa räjähdysmäisesti peltikattoomme. Yö oli muutenkin vähän haastava, koska kummallakin oli yksi ainut asento, jossa oli mahdollista nukkua kaikkien ihovaurioiden vuoksi. Vaikka kello oli vasta kuusi ajattelimme, että voisimme nousta jo ja kävellä alas rantaan netin ääreen, jotta voisimme kertoa koti-Suomeen eilisistä epäonnekkaista tapahtumista. Tämän jäljeen menimme aamupalalle, jossa pohdimme hostperheemme kanssa mitä tekisimme tänään haavoillemme. Vaihtoehtona oli käydä uudelleen paikallisessa sairaalassa puhdistamassa haavat tai että puhdistaisimme ne itse apteekin välineillä. Lopulta lähdimme kuitenkin sairaalaan. Sairaalassa olimme taas paikallisille surkuhupaisa nähtävyys. Pääsimme heti hoitohuoneeseen, jossa haavamme putsattiin ja laitettiin kirvelevää antiseptistä voidetta. Hoito-ohjeiksi saimme, että haavat tulisi pitää avoinna ilman siteitä ja rasvaakin l...
Lue lisää