Manuel Antonion kansallispuisto
Keskiviikko 5.6.
Yöllä herättiin kovaan vesisateeseen ja juostiin ulos tarkistamaan onko ulkona kuivumassa olevat pyykit kastuneet uudelleen läpimäriksi. Ulkopuolella oli onneksi pieni katos, joka ylsi vaatteiden yli. Huh, ei muuta kun takaisin nukkumaan. Pestiin pyykkejä nyrkkipyykillä heti Costa Rican Manuel Antonion päästyämme ja ripustettiin meidän huone sekä ulkoterassi täyteen vaatteita kuivumaan. Käytössä oli kaikki mahdollinen tila verhotangoista, lamppuihin. Vaikka saatiin ripustettua ne melko väljästi roikkumaan niin kuuman kosteasta ilmasta johtuen edes ohuet tekniset vaatteet eivät meinanneet kuivua millään.
Keskiviikkoaamu aloitettiin kunnon aamupalalla hostellilla. Aamupala oli todella hyvä ja sisälsi leipää, kananmunaa, hedelmiä ja kahvin. Tosin maan hintatasoon nähden se oli melko kallis (7€). Aamupalan jälkeen klo 8.30 lähdettiin kohti Manuel Antonion kansallipuistoa, joka on Costa Rican suosituin kansallipuisto, mutta samalla myös pienin. Erityisesti valkoiset hiekkarannat sademetsän ympäröimänä ovat tehneet paikasta suositun. Puiston päärata on TripAdvisorissa koko maailman top25 rannan joukossa. Lisäksi sademetsien luontopoluilla voi bongata yli 109 nisäkäslajia ja 184 lintulajia.
Kierreltiin eri polkuja sademetsässä ja bongailtiin eri eläimiä. Matkan varrella näkyi mm. apinoita, iguaaneja, rapuja, käärme, sisiliskoja, pesukarhuja ja laiskiainen! Lisäksi kansallispuiston alueella oli useita rantoja, joista yksi oli täynnä iguaaneja ja toinen leikkiviä apinoita. Jäätiin rannalle makoilemaan ja kuuntelemaan äänikirjaa ja unohdettiin hetkeksi ympäröivä maailma. Yhtäkkiä havahduttiin, kun viereen juoksi joku mies ja hän kertoi, että pesukarhu oli lähestymässä meitä ja hän onneksi säikäytti sen pois tavaroidemme luota. Ilmeisesti juuri tästä syystä alueelle ei saisi viedä mitään makeaa, pähkinöitä tai sipsejä, ja laukut tarkistetaan portilla. Oltiin kuitenkin nokkelina kätketty pähkinät ja mehut meidän reppuihin.
Lähdettiin puistosta takaisin kolmen aikoihin, kun alkoi näyttää siltä että kohta sataa. Matkalla alkoi jo sataa ja salamoida, mutta ehdittiin takaisin hostellille juuri ennen rankkasadetta. Samalla saatiin kunnon treeni, kun kivuttiin hirveää vauhtia kukkulalle, jossa hotellimme sijaitsi. Perillä oltiin hiestä ja sateesta läpimärkinä.
Illalla chillailtiin vaan hostellin terassilla ja selvitettiin huomisia bussiaikatauluja sekä seuraavaa hostellia. Käytiin myös syömässä fajitakset vastapäisessä El Avión - ravintolassa. Puoli ysiltä painettiin päät tyynyyn.
-Tiinat
