Tiinat reissaa

Lauantai 15.6 . Hostellin aamupalan jälkeen suuntasimme Granadan kaduille pyörimään. Tosin ensimmäinen etappi oli etsiä apteekki, josta saisimme ostettua lisää antibiotteja. Pyörimme tovin keskuspuistossa ja suuntasimme lopulta suklaamuseoon, josta varasimme parin tunnin päähän suklaakurssin. Samalla saimme ilmaisen kierroksen museossa, joka oli ihanan pirteä ja omaperäinen. Oli laulua, tanssia, liikettä ja maistiaisia. Maistoimme mm. suklaateetä, kaakaopapuja ja minttusuklaaviinaa. Ennen suklaakurssin alkua vaeltelimme vielä pitkin Granadan katuja ihastellen niin kirkkaan kuin pastellin värisiä taloja. Granada on yksi Nicaraguan vanhimmista kaupungeista ja monet  alkuperäiset koloniaaliset rakennukset värittävät kaupugin katuja. Toki kaupungista huomaa myös sen, että kadut ja monet julkisivut ovat todella huonossa kunnossa ja kaikkialla on likaista. Meillä oli vähän huonoa tuuria ruokapaikan suhteen, sillä kaksi ensimmäistä etukäteen katsomaamme paikkaa oliva...

Perjantai 14.6. Aamulla pakattiin rinkat ja aamupalan jälkeen tilattiin mopotaksi. Tänään on vihdoin aika jatkaa matkaa. Ensin suuntasimme kuitenkin perinteiseen tapaan sairaalaan puhdistamaan haavat. Rinkat jätimme siksi aikaa hostveljen toimistolle ferryn lähelle. Harmittelimme kotona, että paikalla oli vain hostäitimme eikä saatu jättää hyvästejä muulle perheelle. Lopulta kuitenkin satamassa törmättiin vahingossa kaikkiin mahdollisiin tuttuihin: hostsiskoon, perheen nuorimmaiseen, hostveljeen, mopovuokraaja Davidiin sekä vielä eilen tapaamaamme kaveriin Robinsoniin. Pääsimme lopulta vielä kiittämään kaikkia ja hyvästelemään heidät. Saaren suurin kylä on kyllä uskomattoman pieni. Nicaragualainen hostäitimme Mopotaksi Lauttamatkalla mietimme, kuinka ihastuneita olemme tähän paikalliseen kulttuuriin, sosiaalisuuteen ja ystävällisyyteen. Tuntemattomat ihmiset tulevat juttelemaan, kaikki ovat hyvin nauravaisia ja tunsimme muutenkin itsemme heti todella tervetulleiksi. ...

Torstai 13.6 . Eilisestä ei kirjoitettukaan omaa postausta, joten lyhyesti ensin siitä. Perus aamurutiiniemme, aamupalan ja sairaalareissun, jälkeen pakkasimme rinkat ja jatkoimme matkaa. Noh, ei oikeasti. Vain pihan toiselle puolelle treehouseen, pois tulevien amerikkalaisten turistien tieltä, sillä he tarvitsisivat isomman pihamajan. Muuttoa lukuunottamatta eilinen oli ihan järkyttävän tylsä päivä. Tylsyyteen kuoleminen saa ihan uudet ulottuvuudet täällä. Mutta tähän päivään. Kolme makoilupäivää tekemättä yhtään mitään, saivat meidät tänään aamupalalla haaveilemaan niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin ruokakaupassa käynnistä sairaalareissun yhteydessä. Antiseptisen rasvan käyttö, joka pitää haavat kosteina ja "märkivinä", on estänyt kaiken liikkumisen ja vaatteiden käytön. Nyt kuitenkin suunnittelimme, että sairaalan puhdistuksen jälkeen peittämme suurimman osan haavoista vaatteilla ja jättämme antiseptisen rasvan myöhemmäksi, jotta voisimme jäädä hetkeksi kes...

Tiistai 11.6. Aamu alkoi tänää samoissa merkeissä kuin eilenkin. Tänä aamuna hostäitimme ei ollut kotona, joten hänen tytär soitti meille mopotaksin, jolla lähdimme sairaalaan putsaamaan haavoja. Haasteellisen matkasta teki kova rankkasade. Mopotaksi oli kolmipyöräinen kottero, johon me kolme ahtaiduimme kuskin lisäksi eikä seinät meinanneet suojata sateelta. Sillä aikaa kun olimme sairaalassa niin hostsiskomme kävi ostamassa meille kookosöljyä ja uudet vesipullot. Sairaalassa pääsimme sairaanhoitajien lisäksi myös lääkärin juttusille, joka tarkensi hoito-ohjeitamme ja lisäsi antibioottiannostusta. Nyt on taas varmempi olo ja uskomme, että kyllä nämä päivä päivältä paranevat. Paikallinen sairaala Saavuttuamme takaisin kotiin jäimme hengailemaan perheen taloon kovan rankkasateen vuoksi. Aika kuluu täällä todella hitaasti ilman nettiä ja mitään järkevää tekemistä, joten päädyimme piirtämään ja leikkimään muovailuvahalla perheen nuorimman kanssa. Lisäksi pelasimme hyvän tovin U...

Maanantai 10.6. Aamulla herättiin molemmat jo kuudelta. Yöllä heräiltiin kipuun, rankkasateeseen sekä mangojen pudotessa räjähdysmäisesti peltikattoomme. Yö oli muutenkin vähän haastava, koska kummallakin oli yksi ainut asento, jossa oli mahdollista nukkua kaikkien ihovaurioiden vuoksi. Vaikka kello oli vasta kuusi ajattelimme, että voisimme nousta jo ja kävellä alas rantaan netin ääreen, jotta voisimme kertoa koti-Suomeen eilisistä epäonnekkaista tapahtumista. Tämän jäljeen menimme aamupalalle, jossa pohdimme hostperheemme kanssa mitä tekisimme tänään haavoillemme. Vaihtoehtona oli käydä uudelleen paikallisessa sairaalassa puhdistamassa haavat tai että puhdistaisimme ne itse apteekin välineillä. Lopulta lähdimme kuitenkin sairaalaan. Sairaalassa olimme taas paikallisille surkuhupaisa nähtävyys. Pääsimme heti hoitohuoneeseen, jossa haavamme putsattiin ja laitettiin kirvelevää antiseptistä voidetta. Hoito-ohjeiksi saimme, että haavat tulisi pitää avoinna ilman siteitä ja rasvaakin l...

Sunnuntai 9.6. Aloitettiin päivä perheen äidin valmistamalla aamupalalla. Hän oli tehnyt meille lettuja sekä hedelmälautasen kahvin kera. Se oli todella herkullinen. Puoli ysiltä mopovuokraaja David saapui meidän pihaan skootterin kanssa, jonka vuokraisimme täksi päiväksi. Tarkoituksena oli kiertää koko Ometepen saari skootterille kruisaillen. Lähdettiin huristelemaan saarta ympäri. Saari koostuu kahdesta tulivuoresta ja on 8-mallinen. Pääsaarella, jossa isommat kylät ja perhemajoituksemme sijaitsee, tie on päällystettyä maantietä. Toisella "saarella" on vain kuoppainen hiekkatie ja satunnaisia hökkeleitä. Meillä oli upea ilma ajella ja ihastella Ometepen asutusta sekä kauniita maisemia. Reilun parin tunnin ajelun jälkeen olimme selviytyneet kivikkoisista, mutkittelevista kuppateistä ja olimme vihdoin saaren toisella puolella. Edessä oli suoraa tasaista hiekkatietä, jota ajoimme silti maltillisesti 20 km tuntivauhdilla. Jotain kuitenkin tapahtui, sillä sk...

Lauantai 8.6. Vähän puoli viiden jälkeen saavuimme Ometepen saarelle. Meillä on täällä Nicaraguassa perhemajoitus, joka maksaa vain 12 per yö sisältäen perheen äidin valmistaman aamupalan. Varattiin se Bookingin kautta ja se löytyy nimellä Cabañas Privadas Dilany. Perheellä on tapana hakea majoittuvat henkilöt aina lautalta, joten meitäkin vastassa oli nuori mies meidän nimikyltin kanssa. Ei oltu osattu kertoa tarkkaa saapumisaikaa kuin vasta muutaman tuntia aikaisemmin ja sekin oli hyvin epätarkka noin arvio riippuen busseista ja lautoista. Jälkikäteen kuultiin, että nuori mies oli odotellut meitä melkein päivän jokaisella lautalla. Hän ei ollut siitä kuitenkaan moksiskaan, kuului ilmeisesti tämän hostellin/perheen tapoihin. Poika oli nimeltää David ja hän oli ns. perheen yhteyshenkilö, joka vuokrasi mopoja perheessä majoittuville matkailijoille. Hän kyseli heti illan suunnitelmistamme ja että halutaanko lähteä tänään juhlimaan, mutta ei uskallettu luvata vielä mitään. Oltiin m...