Bacalar, Meksiko
Lauantai 29.6.
Aamupalaksi oli valkoista paahtoleipää, maapähkinävoita, banaania ja keitettyjä kananmunia. Sekä kuppi kahvia ja pitkästä aikaa ihan maidolla maitojauheen sijaan. Olemme muuten monesti pohtineet, että miksi näissä kaikissa kahvintuottajamaissa melkein aina hostelleissa tai hotelleissa tarjoillaan jostain pikajauheesta tehtyä ihan törkeän pahaa kahvia.
Bussiasemalle suuntasimme kahdeksaksi ja hyppäsimme 6 eurolla vanhan koulubussin kyytiin. Bussi oli aivan täynnä ja siellä soi täysillä paikallinen musiikki. Mielenkiintoinen matka siis edessä. Bussi pysähteli usein, joten matka Meksikon rajalle kesti lähes 5 tuntia. Bussi odotti maltillisesti kaikkia rajalla ja meksikon puolella kaikkien natkatavarat läpivalaistiin ja bussi tarkistettiin. Bussi jatkoi vielä Meksikon puolella matkaansa rajan viereiseen kaupunkiin Chetumaliin, josta päädyimme ottamaan taksin Bacalariin. Kaikilla oli kaamea nälkä monen tunnin matkustamisen jälkeen, eikä eväinä ollut kuin banaanit. Nopea ja helppo taksikyyti 14 eurolla siis houkutteli ja hurautimmekin perille noin puolessa tunnissa.
Bacalarissa saatuamme huoneen suuntasimme välittömästi mr Tacos - ruokapaikkaan. Kello oli jo neljä, joten pitkän paaston jälkeen kaikki nautti 3 quesadillaa erilaisilla lihatäytteillä ja tulisilla kastikkeilla 3,5 euron hintaan.
Sää oli todella sateinen ja saimme syödessämme todistaa katujen tulvimista, mutta silti lähdimme uhmaamaan säätä ja kävimme pikaisesti katsomassa rannassa Bacalarin laguuni (järveä), joka tunnetaan myös nimellä 7 värin laguuni. Sade kuitenkin ajoi meidät pian hostellin suojiin, jossa kuluikin loppu ilta. Kävimme toki illalla vielä pienillä tacoilla ja ostamassa Männylle uudet lipsut hajonneiden tilalle sekä Tolmuselle vedenpitävän kännykkäpussin vedessä kuvaamista varten.
Sunnuntai 30.6.
Hostelliimme ei kuulunut aamupalaa, joten suuntasimme kahvilaan. Maan hintatasoon nähden paikka oli kallis ja saimme pulittaa kanamunista, hedelmistä, vaaleasta leivästä sekä kahvista lähes 7 euroa. Aamupala oli kuitenkin hyvää ja pakollinen, sillä aikoisimme suunnata 5 km päässä sijaitsevalle Cenote azulille (sininen cenote) uimaan ja snorklaamaan. Taitoimme matkan kävellen, sillä matkalla olisi muitakin poukamia ja nähtävää. Matkan edetessä kuitenkin selvisi, että kaikki rannat olivat joko hotellien omistuksessa tai maksullisia, eikä tieltä nähnyt vilaustakaan rantaviivasta isojen muurien takaa.
Tunnin kävelyn jälkeen saavuimme cenotelle ja maksoimme euron sisäänpääsymaksun. Cenotet ovat ajan saatossa muodostuneita luonnonaltaita, joko luolamaisia tai avoimia. Tämän päiväinen kohde oli avoin 100 m syvä ja muistutti isoa lampea. Vesi näissä on täydellisen kirkasta, joten snorkkelit ovat ehdoton varuste mukaan! Tässä cenotessa tosin ei ollut paljon nähtävää puiden juuria lukuun ottamatta. Hengailimme cenotella useamman tunnin, jonka jälkeen otimme taksin 2,5 eurolla takaisin keskustaan syömään jälleen mr. Tacoon.
Lounaan jälkeen menimme vielä ihastelemaan laguunia paremmassa säässä. Järvi on todella matala, minkä takia laiturit ovat pitkiä ja siltikin jalat ylätävät helposti pohjaan. Bacalar oli upea, vaikka se olisi päässyt paremmin oikeuksiinsa aurinkoisemmassa säässä. Onneksi sää kirkastui iltaa kohden ja saatiin nähdä kirkas laguuni myös auringonsäteiden sävyttämänä. Huomenna matka jatkuu Tulumiin.
-Tiinat
Aamupalaksi oli valkoista paahtoleipää, maapähkinävoita, banaania ja keitettyjä kananmunia. Sekä kuppi kahvia ja pitkästä aikaa ihan maidolla maitojauheen sijaan. Olemme muuten monesti pohtineet, että miksi näissä kaikissa kahvintuottajamaissa melkein aina hostelleissa tai hotelleissa tarjoillaan jostain pikajauheesta tehtyä ihan törkeän pahaa kahvia.
Bussiasemalle suuntasimme kahdeksaksi ja hyppäsimme 6 eurolla vanhan koulubussin kyytiin. Bussi oli aivan täynnä ja siellä soi täysillä paikallinen musiikki. Mielenkiintoinen matka siis edessä. Bussi pysähteli usein, joten matka Meksikon rajalle kesti lähes 5 tuntia. Bussi odotti maltillisesti kaikkia rajalla ja meksikon puolella kaikkien natkatavarat läpivalaistiin ja bussi tarkistettiin. Bussi jatkoi vielä Meksikon puolella matkaansa rajan viereiseen kaupunkiin Chetumaliin, josta päädyimme ottamaan taksin Bacalariin. Kaikilla oli kaamea nälkä monen tunnin matkustamisen jälkeen, eikä eväinä ollut kuin banaanit. Nopea ja helppo taksikyyti 14 eurolla siis houkutteli ja hurautimmekin perille noin puolessa tunnissa.
Bacalarissa saatuamme huoneen suuntasimme välittömästi mr Tacos - ruokapaikkaan. Kello oli jo neljä, joten pitkän paaston jälkeen kaikki nautti 3 quesadillaa erilaisilla lihatäytteillä ja tulisilla kastikkeilla 3,5 euron hintaan.
Sää oli todella sateinen ja saimme syödessämme todistaa katujen tulvimista, mutta silti lähdimme uhmaamaan säätä ja kävimme pikaisesti katsomassa rannassa Bacalarin laguuni (järveä), joka tunnetaan myös nimellä 7 värin laguuni. Sade kuitenkin ajoi meidät pian hostellin suojiin, jossa kuluikin loppu ilta. Kävimme toki illalla vielä pienillä tacoilla ja ostamassa Männylle uudet lipsut hajonneiden tilalle sekä Tolmuselle vedenpitävän kännykkäpussin vedessä kuvaamista varten.
Sunnuntai 30.6.
Hostelliimme ei kuulunut aamupalaa, joten suuntasimme kahvilaan. Maan hintatasoon nähden paikka oli kallis ja saimme pulittaa kanamunista, hedelmistä, vaaleasta leivästä sekä kahvista lähes 7 euroa. Aamupala oli kuitenkin hyvää ja pakollinen, sillä aikoisimme suunnata 5 km päässä sijaitsevalle Cenote azulille (sininen cenote) uimaan ja snorklaamaan. Taitoimme matkan kävellen, sillä matkalla olisi muitakin poukamia ja nähtävää. Matkan edetessä kuitenkin selvisi, että kaikki rannat olivat joko hotellien omistuksessa tai maksullisia, eikä tieltä nähnyt vilaustakaan rantaviivasta isojen muurien takaa.
Tunnin kävelyn jälkeen saavuimme cenotelle ja maksoimme euron sisäänpääsymaksun. Cenotet ovat ajan saatossa muodostuneita luonnonaltaita, joko luolamaisia tai avoimia. Tämän päiväinen kohde oli avoin 100 m syvä ja muistutti isoa lampea. Vesi näissä on täydellisen kirkasta, joten snorkkelit ovat ehdoton varuste mukaan! Tässä cenotessa tosin ei ollut paljon nähtävää puiden juuria lukuun ottamatta. Hengailimme cenotella useamman tunnin, jonka jälkeen otimme taksin 2,5 eurolla takaisin keskustaan syömään jälleen mr. Tacoon.
Lounaan jälkeen menimme vielä ihastelemaan laguunia paremmassa säässä. Järvi on todella matala, minkä takia laiturit ovat pitkiä ja siltikin jalat ylätävät helposti pohjaan. Bacalar oli upea, vaikka se olisi päässyt paremmin oikeuksiinsa aurinkoisemmassa säässä. Onneksi sää kirkastui iltaa kohden ja saatiin nähdä kirkas laguuni myös auringonsäteiden sävyttämänä. Huomenna matka jatkuu Tulumiin.
-Tiinat
Kommentit
Lähetä kommentti