Matka Tulumiin ja upea Gran Cenote

Maanantai 1.7.

Aamulla suunnattiin seitsemäksi bussiasemalle, josta oli tarkoitus lähteä MayaB-yhtiön bussilla kohti Tulumia. MayaB-bussit on paikallisten käyttämiä ns. kakkosluokan pitkänmatkan busseja. Balacarin ja Tulumin välillä liikennöi myös turisteille suunnattu ykkösluokan bussi ADO, joita ensisijaisesti tarjotaan turisteille. Oltiin onneksi luettu tästä netistä, joten osattiin kysellä halvempaa bussia, vaikka lipputiskillä yritettiin tarjota vain ADO:n aikataulua. Kakkosluokan bussi vaikutti hyvältä vaihtoehdolta, sillä se oli myös ilmastoitu ja lippu oli reilusti halvempi, vaikkakin aikataulu ei olisi niin täsmällinen. Lisäksi MayaB-bussi pysähtelee matkalla hieman useammin. Päätettiin matkustaa paikalliseen tyyliin ja lippu kustansi noin 9 euroa. Bussi saapui puoli tuntia myöhässä, mutta matka sujui mukavasti, lähes yhtä nopeasti kuin mitä ADO:n aikataulutkin lupasivat.

Perillä Tulumissa yllätyimme positiivisesti, kun bussiasema sijaitsi 300 metrin päässä meidän Tulum Rock's - hostellista. Matkalla hostellille Mänty bongasi Los Chilaquiles nimisen ruokapaikan, ja tiesi, että chilaquiles on perinteinen mexicolainen aamupala. Se sisältää nachoja uitettuna vihreässä tai punaisessa chilikastikkeessa. Yleensä annosta täydennetään kananmunalla, pavuilla tms. maun mukaan. Aamupala oli tänä aamuna jäänyt pelkkään banaaniin, joten jätettiin rinkat hostellille ja lähdettiin käymään chilaquiles-paikassa. Paikkaa ei löytynyt TripAdvisorista, joten varmistettiin vielä hostellilla, onko kyseessä hyvä paikka. Hostellin työntekijä oli ihmeissään miten oltiin keksitty kyseinen paikka, koska turistit sinne eivät yleensä löydä, mutta se on paikallisten suosima paikka. Olipa löytö! Nimensä mukaisesti paikasta sai ainoastaan erilaisia chilaquiles-annoksia eri kastikkeilla, ja eri lisukkeilla. Lisäksi 3,70 euron hintaiseen aamupala-menuun kuului kahvi tai mehu. Kahvin saatuamme yllätyimme sen mausta, sillä kyseessä ei ollutkaan perinteinen kahvi, vaan paikallinen kanelimaustekahvi "café de olla" (suom. patakahvi). Kysyttiin kahvin valmistuksesta ja lopulta kokki näytti perinpohjaisesti miten kahvia tehdään padassa hauduttaen. Maku kahviin tuli ruokosokerista ja kanelitangosta.

Ensimmäinen päivä Tulumissa vierähti pääkadun pieniä ja vähän isompiakin kauppoja kierrellen, ja mukaan tarttui hieman tuliaisia sekä paikallisia karkkeja, joita halusimme maistella. Päivän kruunasi herkullinen ceviche hostellin suosittelemassa ravintola La Malqueridassa. Cevicheä syödään paljon meksikossa ja se on hapokkaalla limellä raakakypsytettyä kalaa, äyriäisiä ja/tai mustekalaa. Ja sitä syödään paikalliseen tyyliin nachojen kera. Yksi reissun parhaimmista annoksista!

Paikallisia makeisia

Tiistai 2.7.

Hostellin aamupalalla oli melko perinteiseen tyyliin paahtoleipää mansikkamarmeladilla, runsas hedelmälautanen sekä kahvia ja tuoremehua. Aamupalan jälkeen vuokrattiin polkupyörät 4 eurolla ja lähdettiin polkemaan 5,5 kilometrin päässä sijaitsevalle cenotelle. Myös Tulumin alueella on useita luonnollisesti ajan saatossa muodostuneita vedentäyttämiä sinkkialtaita eli cenoteja. Osa on avoimia lampia ja osa luolan sisäisiä. Bacalarissa käytiin avoimella cenotella, joten nyt kohteena oli luolan sisäinen Gran Cenote, joka on ehdottomasti alueen suosituin. Pääsymaksu alueelle oli 8 euroa per henkilö.

Heti ensimmäisten vilkaisujen jälkeen todettiin, että paikka on hintansa arvoinen. Cenote oli varmaan upein ikinä näkemämme uimapaikka. Vesi oli kristallin kirkasta, kilpikonnat uivat vedessä ja paistattelivat päivää kivien päällä. Lisäksi luola oli täynnä lepakoita. Paikka vaikutti jopa epätodelliselta. Kaikkiaan cenote koostui kahdesta avoimesta luolan suusta, joista pääsi laskeutumaan veteen ja niiden välistä luolakäytävää pitkin pääsi uimaan toiselle puolelle. Cenote jatkui myös veden alla, joten sukelluslaitteiden kanssa pimeän luolan sisään olisi päässyt sukeltamaan myös pidemmälle.

Vajaan 4 tunnin jälkeen lähdettiin polkemaan takaisin keskustaan myöhäiselle lounaalle. Pysähdyttiin eilen hyväksi todettuun La Malquerida -ravintolaan. Ravintolassa oli hauskat keinut, jotka olivat ruokapöydän ympärillä. Oltiin niitä katseltu jo edellisenä päivänä, ja nyt ne olivat vapaana. Hauska idea!

Ruokailun jälkeen haluttiin lähteä käymään vielä Tulumin kuuluisalla Paradise-rannalla, sillä eihän täältä voinut poistua näkemättä sitä. Matkaa rannalle oli noin 6km, mutta lähdettiin kuitenkin polkemaan mummopyöriemme kanssa eteenpäin. Kun pääsimme rannalle, niin näky oli suuri pettymys. Koko rannan oli täyttänyt paksu ruma leväkerros, ja lisäksi hajukin rannassa oli kamala. Se siitä upeasta paratiisirannasta. Oltiin nähty netistä aivan upeita kuvia, joten ranta ei vastannut yhtää odotuksiamme valkoisesta pehmeästä hiekasta huolimatta. Sesonkikaudella ranta olisi varmasti näyttänyt aivan toiselta. Muutamien minuuttien seisoskelun jälkeen päätettiin suunnata takaisin hostellille. Kerrassaan hyvä pyöräilypäivä, kokonaiskilometrisaldoon kertyi yhteensä 23 kilometria päivän aikana. Kunnon pyörällä tuo ei olisi ollut matka eikä mikään, mutta vaihteeton mummopyörä teki matkasta vähän raskaamman.

Varattiin lennosta myös yksi lisäyö meidän hostellista. Oltiin ajateltu suunnata seuraavaksi Akumaliin, mutta kuultiin että se on sen verran pieni paikka, että olisi fiksumpaa tehdä päiväreissu. Lisäksi hostellit Akumalissa olivat todella kalliita ja meidän majoitus Tulumissa ilmastoidussa huoneessa maksaa vain vajaa 8 euroa per hlö. Huomenna tiedossa siis päiväreissu vajaa 30 kilometrin päässä sijaitsevaan Akumaliin.

-Tiinat