Paluumatka Suomeen - epäonnen sunnuntai

La-su 6.-7.7.

Reissumme viimeinen päivä alkoi buffetaamiaisella ja altaalla loikoilulla. Kävimme myös molemmat salilla vetämässä viimeiset treenit ennen pitkää lentourakkaa. Hotellin iso plussa oli myöhäinen klo 13 huoneen luovutus, mikä mahdollisti tämän kaiken. Huoneen luovutuksen jälkeen syötiin vielä hotellilla lounasta, ennen kuin hurautimme taksilla kentälle.

Kentällä meitä odottikin jo ensimmäinen ylläri. Olimme tarkasti tuhlanneet kaikki peso- ja dollarikäteisvarastomme, kun meille ilmoitettiinkin, että meidän jokaisen täytyy maksaa käteisellä 31 euron poistumismaksu. Missään ei tätä tietoa taaskaan lukenut ja Männyn matkustaessa Meksikossa vuosi aiemmin, mitään tälläistä ei toisella puolella Meksikoa ollut. Kortti tai eurot eivät kelvanneet, joten ei auttanut kuin mennä automaatille nostamaan tarvittava summa ja pulittaa päälle vielä nostokulut. Hommassa ärsytti suuresti myös se, että maksu tuli vain yli 7 päivän oleskeluista ja tottakai he laskivat meidän olleen maassa 8 päivää (olimme 7 vuorokautta). Kaikkien vitutuskäyrät nousivat myös meksikolaisten asiakaspalvelun laadusta ja asenteesta. Jäi kyllä todella huono maku koko toiminnasta.

Lentomme lähti paikallista aikaa noin puoli kuudelta (suomen aikaan puoli kahdelta yöllä). Lento kesti reilut 10 tuntia emmekä kumpikaan saaneet nukuttua minuuttiakaan, joten olo oli hirveä. Onneksi Frankfurtin kentällä pääsimme business loungeen, sillä seuraava lento olisi jostain syystä businessluokassa. Siellä söimme mahat täyteen ruokaa ja herkkuja, mutta sitten odottikin jo seuraava vastoinkäyminen. Frankfurtin kentällä oli peruttu lentoja toisen maailman sodan aikaisen pommin purun takia ja siellä vallitsi siksi pieni kaaos. Meidän Muncheniin menevä jatkolentomme lähti yli 30 min myöhässä. Tämä aiheutti pientä paniikkia, sillä Munchenissä meillä oli 50 minuutin vaihto, mikä oli nyt kutistunut vain 20 minuuttiin. Jännitimme ehdimmekö Helsingin koneeseen lainkaan saati ehtisivätkö rinkamme ruumasta toiseen.

Lopulta kone kiri lentoajassa ja pääsimme koneesta ulos samaan aikaan, kun Helsingin koneen boardingin olisi pitänyt alkaa. Portille ehdittyämme boarding ei ollut vielä edes alkanut, joten hyvin ehdittiin. Mutta saatiinpahan vähän sydämen tykytyksiä. Vielä peukut pystyyn, että rinkat tulee perille.

Business-loungen herkkuja

Koneen laskeuduttua Helsinkiin olimme valvoneet jo 27 tuntia. Männyllä ja Jessellä oli vielä kotimatka Turkuun edessä. Ja niinhän siinä kävi, ettei kaikkien rinkat tulleet. Jännästi viimeisinä hihnalle ilmestyi Tolmusen ja Jessican rinkat, mutta Jessen ja Männyn jäivät teille tietämättömille. Hassua siinä on se, että Tolmusen ja Männyn rinkat olivat samalla varausnumerolla ja businessluokan priority-tageillä varustettuna ja Jessen ja Jessican rinkat heidän varausnumerollaan. Tolmusella on koko elämänsä ollut huono tuuri ruumaan menneiden matkatavaroiden kanssa ja tottakai siinä oli käynyt niin, että Männyn rinkkaan oli isketty Tolmusen tägi ja siksi se todennäköistesti katosi. Tolmusella puolestaa oli omassa rinkassaan Männyn tägi, joten kerrankin hänen matkatavaransa saapui. Myöhemmin selvisi, että puuttuvat rinkat olivat jääneet Muncheniin ja saapuisivat sieltä yölennolla Helsinkiin ja jollakin aikataululla kuljetuksella Turkuun. 

Olipa taas perus epäonninen reissu-sunnuntai. Fiilis Suomeen paluusta on kuitenkin positiivinen vaikkakin kaipuu reissaamaan on ikuinen. Raikas ja viileä Suomen ilmasto tuntui virkistävältä iholla vaikka tulemme kaipaamaan Väli-Amerikan lämpöä. 

Ps. Blogi päivittyy vielä reissukoonnilla, jossa selviää mm. rahankulutus ja reitti. 

-Tiinat