Tiinat reissaa

Lauantai 22.6. Lähdettiin heti aamupalan jälkeen kohti kukkulalla sijaitsevaa sairaalaa. Tänään olisi viimein aika poistaa Tolmusen tikit. Ilma oli aamulla erittäin raikas, joten päätettiin ottaa matka lenkkeilyn näkökulmasta ja hölkättiin vajaa 2km matka sairaalalle. Hotellin henkilökunnan mukaan meidän olisi ehdottomasti otettava bussi, sillä heidän mukaan nouseva reitti olisi liian rankka käveltäväksi. Mutta onneksi ei kuunneltu häntä. Sairaalassa kaikki sujui taas erittäin helposti; 10 minuuttia sisäänastumisesta tikit olivat jo pois ja lähdettiin talsimaan mäkeä takaisin alas. Vaaleista hiuksista oli tällä kertaa hyötyä, sillä taidettiin päästä jonon ohi. Nuori mies kävi kertomassa meille ensin aulassa, että meiän pitää odottaa "arviointihuoneeseen", jonka jälkeen sieltä ohjattaisiin meidät eteenpäin. Mutta muutaman minuutin päästä hän palasi takaisin ja totesi, että hän voisi sittenkin ottaa meidät jo hoitaakseen, mikäli kyse oli vain tikkien poistosta. Olipa siis nop...

Perjantai 20.6.  Saavuttiin eilen illalla seitsemän jälkeen hotellillemme Paseo de la Mercediin. Nälkäisinä suunnattiin suoraan hotellin suosittelemaan Luna del miel crepes-paikkaan parin korttelin päähän. Vaikka oli pimeää, tuli meille molemmille hyvä fiilis Antiguasta, sillä kadut vilisivät iloisia ihmisiä ja tämä on myös ensimmäinen paikka jossa teiden varsia valaisevat katuvalot. Crepesit olivat taivaallisia niin suolaiset kuin makealla täytetyt. Aamulla käytiin ensimmäiseksi selvittämässä rahanvaihtoasioita. Hotellilta saamamme rahanvaihtopisteen kurssi oli kuitenkin niin tajuttoman huono, että päätimme selviytyä dollareilla ja korteilla, vaikka niitä käyttäessä joutuukin maksamaan aina hieman ylihintaa. Ilman paikallista valuuttaa siis suunnattiin markkina-alueelle pyörimään ja ihastelemaan paikallisia käsitöitä. Pyörimisen jälkeen suunnattiin lepuuttamaan jalkojamme keskuspuistoon ja ihastelemaan paikallista elämää. Istuessamme siinä ehdimme sanoa ainakin sata kertaa ...

Keskiviikko 19.6. & Torstai 20.6. El Tunco on pieni surffikylä El salvadorissa Tyynenmeren rannalla. Kylä koostuu kahdesta lyhyestä tien pätkästä, jotka ovat täynnä ravintoloita ja erilaisia surffaukseen liittyviä pikkuliikkeitä surffivaatteista surffilaudan korjaukseen. Täällä olisi ollut siistiä kokeilla surffausta, mutta haavat eivät ole vielä uintikunnossa. Käytiin kuitenkin rannalla ihastelemassa paikallisia surffareita, jotka lautailivat upeasti aaltoja pitkin. Ilmasto El Tuncossa on ollut todella kuuma, joten päivät ovat kuluneet pääosin riippumatossa makoillen ja äänikirjoja kuunnellen. El Tuncon rantaa oli paljon kehuttu surffareiden näkökulmasta isojen aaltojen vuoksi, mutta muuhun oleskeluun tai uimiseen ranta ei houkutellut. Toki auringonlaskun aikaan oli kiva pysähtyä rannalle yksille ja katsella merta. El Salvadorin paikallisruoka on pupusas, jota mekin kävimme pariin kertaan syömässä. Pupusas on maissista tehty täytetty  paksu tortillalevy...

Tiistai 18.6. Shuttle-bussimme saapui kerrankin täysin täsmällisesti kello kahdelta yöllä. Hypättiin kyytiin ja saatiin kuulla, että olemme yön ainoat asiakkaat. Saimme siis koko minibussin itsellemme ja yksityisen kyydin, joka normaalisti maksaisi 100 dollaria. Heittäydyimme penkkiriveille koko pituuttamme puettuamme pitkät housut ja hupparit päälle, sillä autossa oli taas hyvä ilmastointi. Onneksi sentään sitä sai tällä kertaa säätää itse oman maun mukaan. Parin tunnin ajelun jälkeen saavuimme Hondurasin rajalle. Raja-asiat sujuivat todella näppärästi, eikä ollut yhtään ruuhkaa. Poistuminen Nicaraguasta kustansi 7 dollaria (6,3€) ja meno Hondurasiin 3 dollaria (2,7€). Näiden jälkeen päät uudelleen tyynyyn ja seuraavat 3 tuntia ajoa Hondurasin läpi. Honduras on tällä hetkellä tunnettu aseellisista ryöstöistä ja mellakoista, kuten Nicaraguakin, joten meitä hieman jännitti yöbussi Hondurasin läpi. Olimme piilottaneet rahojamme mm. urheilurintsikoiden toppausten sisään, kengänpohj...

Maanantai 17.6. Aloitettiin päivä perinteisellä nicaragualaisella aamupalalla eli riisiä, papuja ja kananmunaa. Tolmusellakin olo oli yön aikana jo vähän parantunut. Päätettiin kuitenkin viettää aamupäivä hostellilla ja suunnittella, miten pääsisimme siirtymään huomenna El Salvadorin pääkaupunkiin San Salvadoriin. Löysimme netistä, että Ticabussilla pääsee näppärästi ja hinta on 40 euroa. Tämä on sama bussifirma, jolla matkustimme Panamasta Costa Ricaan. Puolilta päivin päätimme suunnata ostamaan liput, mutta ajattelimme, että varmistamme vielä hostellin henkilökunnalta näkemyksen, miten tämä väli kannattaisi taittaa. Hostellin työntekijä kertoi, että ehdottomasti paras ja halvin keino päästä El Salvadoriin olisi mennä shuttle-bussilla yöllä. Shuttle on minibussi, joka kuljettaisi meidät ovelta ovelle 22 eurolla/hlö. Lähtö olisi puolilta öin ja matka-aika noin 10h. Tiedusteltiin myös turvallisuustilannetta, että onko yöbussi Hondurasin läpi järkevä vaihtoehto, mutta työntekijä oli s...

Sunnuntai 16.6 . Aamulla Tolmunen heräsi pahaan oloon. Pieni etova olo oli ollut jo illasta asti, mutta nyt ei enää naurattanut. Edessä olisi matkustuspäivä Leoniin, joten ei muuta kuin tsemppivaihde päälle ja kohti bussiasemaa, josta lähtisi minivan Managuaan. Netissä oli todella hyvät ja yksityiskohtaiset ohjeet, miten päästä minivaneillä Leoniin, joten mitään ongelmia sen suhteen ei ollut. Lisäksi meillä kävi tuuri, sillä Granadan päässä minivan  lähti heti ja Managuassa autoa vaihtaessa jouduimme odottamaan vain 10 minuuttia. Matka Granadasta Managuaan kesti tasan tunnin ja matka oli erikoinen. Vanin kyljessähän ei lukenut määränpäätä, joten apupoika huuteli kurkku suorana koko matkan kadulla seisoskeleville mahdollisille asiakkaille. Jos joku halusi kyytiin, auto hidasti ja oli nopeasti hypättävä sisään. Ensimmäinen etappi sujui siis hyvin ja vaikka ilmastointia ei ollut, toimi avoimet ikkunat todella hyvänä viilentäjänä. Tämä ensimmäinen etappi kustansi 0,9 € /hlö. Pa...

Lauantai 15.6 . Hostellin aamupalan jälkeen suuntasimme Granadan kaduille pyörimään. Tosin ensimmäinen etappi oli etsiä apteekki, josta saisimme ostettua lisää antibiotteja. Pyörimme tovin keskuspuistossa ja suuntasimme lopulta suklaamuseoon, josta varasimme parin tunnin päähän suklaakurssin. Samalla saimme ilmaisen kierroksen museossa, joka oli ihanan pirteä ja omaperäinen. Oli laulua, tanssia, liikettä ja maistiaisia. Maistoimme mm. suklaateetä, kaakaopapuja ja minttusuklaaviinaa. Ennen suklaakurssin alkua vaeltelimme vielä pitkin Granadan katuja ihastellen niin kirkkaan kuin pastellin värisiä taloja. Granada on yksi Nicaraguan vanhimmista kaupungeista ja monet  alkuperäiset koloniaaliset rakennukset värittävät kaupugin katuja. Toki kaupungista huomaa myös sen, että kadut ja monet julkisivut ovat todella huonossa kunnossa ja kaikkialla on likaista. Meillä oli vähän huonoa tuuria ruokapaikan suhteen, sillä kaksi ensimmäistä etukäteen katsomaamme paikkaa oliva...