Tiinat reissaa

Keskiviikko 26.6. Saavuttiin Floresiin jo aamulla kello 7 ja suunnattiin heti hotellille viemään rinkat. Oltiin varauduttu jättämään vain rinkat säilöön, sillä sisäänkirjautuminen oli vasta klo 15. Iloiseksi yllätykseksi huone olikin vapaana ja saimme heti neljän hengen huoneemme käyttöön. Puoli ysin jälkeen lähdettiin aamupalalle viereiseen ravintolaan. Aamupala: paistetut kananmunat maissitortillan päällä, paputahnaa, chorizo, vesimelonia, panela-juustoa ja friteerattuja banaaneja Ison ja maukkaan aamupalan jälkeen lähdettiin talsimaan Floresin pientä saarta ympäri. Ilmasto oli paljon kuumempi ja kosteampi kuin Antiguassa ja Atitlán-järvellä, mutta onneksi oltaisiin täällä vain pari päivää. Paikallisten mukaan Flores onkin tunnettu kuumasta ilmastostaan. Lyhyen saarikierroksen jälkeen käytiin vaihtamassa bikinit päälle ja lähdettiin uimaan hotellin edustalle. Meidän hotelli La Union sijaitsee todella hyvällä paikalla heti järven rannalla, josta pääsee uimaan laiturilta...

Tiistai 25.6.  Pitkien yöunien jälkeen ja aamupalan jälkeen suunnattiin rantaan ja otettiin vene kohti San Marcos -hippikylää. Käveltiin hetki kylässä, mutta paikka oli hyvin pieni, joten se oli kävely läpi 20 minuutissa. Löydettiin rannasta pieni uintipaikka laiturilla. Mänty kävi pulahtamassa järvessä ja jäätiin loikoilemaan laiturille.  Yhden jälkeen suunnattiin takaisin veneelle, mutta matka kestikin takaisin päin normaalia pidempään, sillä pysähdyttiin matkalla monessa pikkukylässä. Lopulta meillä tulikin vähän kiire, sillä myös lounaspaikassa ruokien tulo venähti. Huoneen luovutus oli klo 15 ja saavuttiin hotellille vasta 5 minuuttia vaille, ja rinkatkin oli vielä pakkaamatta. Laitettiin pikaisesti rinkat kasaan, luovutettiin huoneen avain ja suunnattiin vielä kauppaan ostamaan eväitä ennen shuttle-bussin tuloa. Edessä olisi neljän tunnin matka lentokenttähostelliin, joten kunnollinen iltaruoka jossakin ruokapaikassa ei olisi enää mahdollista. Täst...

Sunnuntai 23.6. Aamuseitsemältä kyytimme saapui ja järkyttyimme, kun rinkat heitettiin minibussin katolle ilman mitään kiinnitystä. Saimme jännittää Antiguan mukulakivikaduilla kenen rinkka putoaa ekana tai iskeekö rankkasade. Mutta onneksi ne lopulta sidottiin kunnolla, kun kaikki matkustajat olivat kyydissä. Matka Atitlán-järvelle kesti kolme tuntia. Hotellimme sijaitsi Panajachelissa, joka on yksi 11 Atitlán-järven ympärillä olevista kylistä. Lisäksi järveä ympäröi kolme tulivuorta ja nämä maisemat hurmasivat meidät heti. Fiilistä kuitenkin vähän pilasi se, että kylässä oli paljon turistikojuja ja koko ajan joku yritti myydä jotain. Syötiin 4 eurolla tuoretta kalaa lounaaksi, jonka jälkeen fiilisteltiin maisemia ja chillailtiin hotellilla. Illalla käytiin vielä pizzalla. Maanantai 24.6. Herättiin jo aamukuudelta, koska tänään mentäisiin valloittamaan järven toisella puolella sijaitseva San Pedron tulivuori. Aloitus kuitenkin viivästyi, koska emme lukuisista yrit...

Lauantai 22.6. Lähdettiin heti aamupalan jälkeen kohti kukkulalla sijaitsevaa sairaalaa. Tänään olisi viimein aika poistaa Tolmusen tikit. Ilma oli aamulla erittäin raikas, joten päätettiin ottaa matka lenkkeilyn näkökulmasta ja hölkättiin vajaa 2km matka sairaalalle. Hotellin henkilökunnan mukaan meidän olisi ehdottomasti otettava bussi, sillä heidän mukaan nouseva reitti olisi liian rankka käveltäväksi. Mutta onneksi ei kuunneltu häntä. Sairaalassa kaikki sujui taas erittäin helposti; 10 minuuttia sisäänastumisesta tikit olivat jo pois ja lähdettiin talsimaan mäkeä takaisin alas. Vaaleista hiuksista oli tällä kertaa hyötyä, sillä taidettiin päästä jonon ohi. Nuori mies kävi kertomassa meille ensin aulassa, että meiän pitää odottaa "arviointihuoneeseen", jonka jälkeen sieltä ohjattaisiin meidät eteenpäin. Mutta muutaman minuutin päästä hän palasi takaisin ja totesi, että hän voisi sittenkin ottaa meidät jo hoitaakseen, mikäli kyse oli vain tikkien poistosta. Olipa siis nop...

Perjantai 20.6.  Saavuttiin eilen illalla seitsemän jälkeen hotellillemme Paseo de la Mercediin. Nälkäisinä suunnattiin suoraan hotellin suosittelemaan Luna del miel crepes-paikkaan parin korttelin päähän. Vaikka oli pimeää, tuli meille molemmille hyvä fiilis Antiguasta, sillä kadut vilisivät iloisia ihmisiä ja tämä on myös ensimmäinen paikka jossa teiden varsia valaisevat katuvalot. Crepesit olivat taivaallisia niin suolaiset kuin makealla täytetyt. Aamulla käytiin ensimmäiseksi selvittämässä rahanvaihtoasioita. Hotellilta saamamme rahanvaihtopisteen kurssi oli kuitenkin niin tajuttoman huono, että päätimme selviytyä dollareilla ja korteilla, vaikka niitä käyttäessä joutuukin maksamaan aina hieman ylihintaa. Ilman paikallista valuuttaa siis suunnattiin markkina-alueelle pyörimään ja ihastelemaan paikallisia käsitöitä. Pyörimisen jälkeen suunnattiin lepuuttamaan jalkojamme keskuspuistoon ja ihastelemaan paikallista elämää. Istuessamme siinä ehdimme sanoa ainakin sata kertaa ...

Keskiviikko 19.6. & Torstai 20.6. El Tunco on pieni surffikylä El salvadorissa Tyynenmeren rannalla. Kylä koostuu kahdesta lyhyestä tien pätkästä, jotka ovat täynnä ravintoloita ja erilaisia surffaukseen liittyviä pikkuliikkeitä surffivaatteista surffilaudan korjaukseen. Täällä olisi ollut siistiä kokeilla surffausta, mutta haavat eivät ole vielä uintikunnossa. Käytiin kuitenkin rannalla ihastelemassa paikallisia surffareita, jotka lautailivat upeasti aaltoja pitkin. Ilmasto El Tuncossa on ollut todella kuuma, joten päivät ovat kuluneet pääosin riippumatossa makoillen ja äänikirjoja kuunnellen. El Tuncon rantaa oli paljon kehuttu surffareiden näkökulmasta isojen aaltojen vuoksi, mutta muuhun oleskeluun tai uimiseen ranta ei houkutellut. Toki auringonlaskun aikaan oli kiva pysähtyä rannalle yksille ja katsella merta. El Salvadorin paikallisruoka on pupusas, jota mekin kävimme pariin kertaan syömässä. Pupusas on maissista tehty täytetty  paksu tortillalevy...

Tiistai 18.6. Shuttle-bussimme saapui kerrankin täysin täsmällisesti kello kahdelta yöllä. Hypättiin kyytiin ja saatiin kuulla, että olemme yön ainoat asiakkaat. Saimme siis koko minibussin itsellemme ja yksityisen kyydin, joka normaalisti maksaisi 100 dollaria. Heittäydyimme penkkiriveille koko pituuttamme puettuamme pitkät housut ja hupparit päälle, sillä autossa oli taas hyvä ilmastointi. Onneksi sentään sitä sai tällä kertaa säätää itse oman maun mukaan. Parin tunnin ajelun jälkeen saavuimme Hondurasin rajalle. Raja-asiat sujuivat todella näppärästi, eikä ollut yhtään ruuhkaa. Poistuminen Nicaraguasta kustansi 7 dollaria (6,3€) ja meno Hondurasiin 3 dollaria (2,7€). Näiden jälkeen päät uudelleen tyynyyn ja seuraavat 3 tuntia ajoa Hondurasin läpi. Honduras on tällä hetkellä tunnettu aseellisista ryöstöistä ja mellakoista, kuten Nicaraguakin, joten meitä hieman jännitti yöbussi Hondurasin läpi. Olimme piilottaneet rahojamme mm. urheilurintsikoiden toppausten sisään, kengänpohj...